Elokuvan tekeminen on jatkuvaa taistelua epäonnistumisia vastaan. Se vie rahat, energian ja pahimmillaan viejänsä perheen luota. Näin sen kuvaavat Juuso Kivijärvi ja Pauli Pietilä, kaksi käsikirjoittaja-näyttelijää, jotka kuvaavat Ouluseudulla sketsielokuvaa nimeltä Giljotiini.
Elokuva syntyy pitkälti talkoovoimin ja loppurahoitusta yhä hakien. Kuvausyhteistyö tehdään Kaleva Median kanssa, ja valokalustoa lainataan Hauki Medialta. ”Me myytiin sielumme, ja Kaleva otti ne ihan mielellään vastaan”, Kivijärvi kuvaa järjestelyä.
Giljotiini ei ole tavallinen elokuva. Se on sketsielokuva ilman perinteistä juonta, ja rakenne on lainattu Monty Pythonilta: sketsit ketjuuntuvat toisiinsa yhdeksi sulavaksi kokonaisuudeksi. Aiheena on suomalaisuus ja suomalainen ongelmanratkonta.
Nälkäisiä tekijöitä riittää
Alan tilanne on tekijöiden mukaan ankea. Kivijärvi katsoo, että kulttuurialan leikkaukset ovat jättäneet suuren osan elokuvantekijöistä vaille töitä.
”Käytännössä kaikki elokuvantekijät, jotka ei oo sukunimeltään Louhimies tai Kaurismäki, on aika lailla työttömänä”, hän sanoo.
Tällä on nurja kääntöpuolensa. Osaavia ja motivoituneita tekijöitä on nyt tarjolla, ja he haluavat vain päästä näyttämään taitonsa. Giljotiinin takana onkin iso porukka, joka tekee elokuvaa ilmaiseksi. Komedialle Kivijärvi näkee poikkeuksellisen suuren tilauksen: kun ihmisillä on rankkaa, myötätunto hauskuuden kanssa nappaa yleisöön.
Rohkeutta valkokankaalle
Suomalaisen elokuvan pitäisi tekijöiden mielestä uskaltaa katsoa ulospäin ja tehdä rohkeammin yleisölähtöistä elokuvaa. Liian usein jokaiseen tuotantoon halutaan pakottaa taide mukaan, vaikka pelkkä viihde riittäisi.
”Jos nimenomaan kyse on rahan tekemisestä, niin tehkää kaupallinen tai kauhuelokuva”, Kivijärvi neuvoo. Hänen mukaansa maasta löytyisi rahkeita selvästi raflaavampaan ja rohkeampaan tekemiseen.
Oululle Giljotiini tuo näkyvyyttä. Elokuvaan tallentuu seudun järviä, metsää ja kaupunkikuvaa, ja tekijät yllättyivät kaupungista itsekin. Ennakko-odotusten vastaisesti vastassa oli ”ihan törkeen siistin näköinen kaupunki”.
Loppurahoitusta yhä kootessaan tekijöillä on kirkas tavoite. He haluavat tehdä viihdettä, joka naurattaa. ”Ainakin parhaamme yritämme”, Kivijärvi lupaa.