Teknologiat päästöttömään energiantuotantoon ovat jo olemassa. Niin sanoo Olavi Raunio, energiatekniikan asiantuntija, jolla on yli kahdenkymmenen vuoden kokemus alalta. Ongelma ei ole tiedon tai keksintöjen puute. Ongelma on se, mihin resurssit kohdistetaan ja kenen päästöjä niillä vähennetään.
Insinöörit pyörittelevät päätään hiljaa
Raunio ei säästele sanoja energiapolitiikan suhteen. Poliittiset ilmastotavoitteet asetetaan usein aikajanalle, jolle ei ole realistista tiekarttaa. ”Jos on tavoite mistä ei vielä tiedetä miten se täyttyy, niin sit sanottais vaan ääneen se, että tää osa on sellanen mikä antaa tilaa innovaatiolle, mikä pitäis olla inspiroiva insinööreille.” Sen sijaan kuvitellaan, että polku on olemassa, vaikka alan ammattilaiset tietävät muuta.
Toinen ongelma on kansallinen katse globaalissa kysymyksessä. Hiilidioksidipäästöt eivät tunne rajoja, mutta resurssit kohdennetaan usein pienentämään Suomen viimeisiäkin prosentteja. Samoilla euroilla voitaisiin saada kymmenkertainen vaikutus Kiinassa, Intiassa tai Puolassa, joissa sähköntuotanto nojaa edelleen raskaasti kivihiileen. ”Ei pitäis kattoo asioita niin ehdottomasti. Tää siirtymä kestää kymmeniä vuosia, ja jos nyt halutaan heti tehdä täydellinen, niin saadaan paljon vähemmän aikaseksi kuin että tehdään hyvä.”
Oulu vientituotteeksi
Raunio on erityisen kiinnostunut Oulun mahdollisuuksista, ja näkökulma on yllättävä: hyvä paikallinen energiainfra ei ole päätepiste vaan lähtökohta viennille. Oulu on vuosikymmenien aikana rakentanut kaukolämpöverkon, CHP-kapasiteettia ja osaamista lämpöintegraatiossa, joka on muualla maailmassa harvinaista. Datasalien hukkalämpö on hyödyntämättä. Tuulivoiman nopea kasvu luo kysyntää tasausratkaisuille, joita ei vielä ole tuotteistettu.
”Meil on hirveesti hyvää insinööriosaamista, mut sit me näperretään täällä keskenään sen sijaan, että me yritettäis oikeesti tehdä niistä osaamisesta globaalia vientitoimintaa.” Esimerkiksi Puolassa yli puolet kotitalouksista lämpiää kaukolämmöllä, joka tuotetaan pääosin kivihiilellä. Tähän suomalaisella osaamisella on suora, koestettu vastaus.
Pienydinvoima yhdistettynä sähkön ja lämmön yhteistuotantoon on Raunion mukaan yksi seuraavista askelista, ei vain Oulussa vaan Pohjois-Euroopassa laajemmin. Teknisesti se ei ole mullistavaa. Mutta se on demonstraatio, josta voi tulla tarina, ja tarinasta vientiartikkeli.